Publisher's Synopsis
Sairaanloisten hengentilain kuvaileminen on kertovalle kirjailijalle vaikeimpia tehtavia, mika ei aina ota onnistuakseen. Usein ovat sellaiset kuvaukset pintapuolisia, osaksi aivan epatosiakin, mutta usein koetetaan niita kokonaan valttaakin. Ja kuitenkin on elaman kuvaus epataydellinen, jos henkiset sairaustilat jatetaan pois. Me kohtaamme niita elamassa useammin kuin itse tiedammekaan, silla hengen sairaus, jonka syyt ovat niin monilukuiset, ei ole harvinaisempi, kuin joku muukaan sairaus. Venajan kirjallisuudessa loydamme lukuisia kertomuksia kaikenlaisista sieluntiloista. Melkein jokainen mainittava venalainen kirjailija, niinkuin esim.: Gogol, Sollogub, Turgenjev, Pissemsky, Gontsharov, Tolstoi, Soltikov y.m. ovat sellaista esittaneet. Mutta ei kukaan muu maailman kirjailija ole hengensairasten tilaa niin laajaperaisesti esittanyt kuin Dostojevsky. Hanen teoksessaan tapaamme melkein kaikki tilat ja kohdat, erakosta alkain, jonka elama liikkuu saannollisen ja sairaan tilan valilla, aina raivohulluun saakka. Mutta ei ainoasti kuvauksiensa lukuun, vaan myos havaantojensa teravyyteen ja hienouteen katsoen ja kertomuksensa elaman todellisuuteen ja tarkkuuteen nahden on Dostojevsky merkittava poikkeus. Venalaiset kirjallisuushistorijoitsijat asettavat hanet tassa suhteessa Shakespearen rinnalle ja nimittavat hanen koottuja teoksiaan taydelliseksi psychopathologiaksi, mika on luonnontieteilijankin arvoista. Kasittaaksemme Dostojevskyn mestarillista esitysta, on oikeastaan lyhyt valmistus psychiatriassa tarpeellinen. Kukin Dostojevskyn lukuisista romaaneista ja kertomuksista sisaltaa vahintaankin yhden lajin hengensairautta. Seuraava kertomus tekee sentahden erityisen vaikutuksen, etta kertoja itse on henkisesti sairas tyyppi ja itsekin nimittaa itsensa sellaiseksi."
