Publisher's Synopsis
Planeetta Maa, 2027 - 2070.
Tuntemattomaan suhtaudutaan aina pelolla. Mitä tapahtuu sen jälkeen, kun päätös Marsin asuttamisesta on tehty? Miten tämä päätös vaikuttaa elämäämme, meihin maan asukkaisiin? Sarja kysymyksiä, jotka toisaalta saavat ihmiset ajattelemaan ja toisaalta pelottavat heitä. Eikö olisi fiksumpaa jättää asiat ennalleen? Eikö olisi parempi ensin pelastaa maapallomme tuhoutumiselta ja vasta sitten ryhtyä näin tärkeisiin toimiin ihmiskunnan hyväksi? Varovainen lähestymistapa saattaa olla paras ratkaisu. Ihmiskunta voi kehittää ohjelmaa luonnollisella ja luonnollisella tahdilla niin paljon teknologiaa kuin on olemassa. Ensimmäisten ihmisten pitäisi astua Marsin alueelle monta vuotta sen jälkeen, kun robottien ja lennokkien pyörittämät organisoidut tutkimusasemat on rakennettu.
Jos Mars ei ole asuttu, se pitäisi jakaa valtioiden kesken. Koska Mars ei kuulu marsilaisille, sen täytyy kuulua maan asukkaille. Näin ihmiset ajattelevat. Tämä planeetta pitäisi jakaa "oikeudenmukaisesti". Mutta tätä sanaa eivät parhaatkaan neuvottelijat osaa arvostaa. Mikä voi olla oikeudenmukaista muutamaa valtiota kohtaan, jotka haluavat ottaa kaiken vaurauden vain siksi, että niillä on valmiudet päästä Marsiin planeettojen välisillä kuljetusaluksilla, yksin tai yhdessä? Kaikkien neuvottelujen aloittamista vaikeuttaa joidenkin yksityisten tahojen tai yritysten pyrkimys saada keskustelu kulmiin ja ottaa leijonanosa neuvotteluista. Pienten askelten politiikka on tekniikka, jolla he haluavat päästä mukaan keskusteluun, joka käsittää valtiot, ei yksilöitä.
Pystyvätkö ihmiset voittamaan syvän pelon, jota he tuntevat, kun jotain uutta tulee vastaan? Pystyvätkö ihmiset löytämään kodin itselleen ja perheelleen, kun he pääsevät Marsiin?
Planeetta Mars, tässä on mahdollinen historia, jota ei ole vielä kirjoitettu.
